Kohti uusia näyttämöitä -sarjan toisessa verkkotapahtumassa keskusteltiin Tampereen Työväen Teatterin (TTT) ja esitystaideryhmä Oblivian kanssa siitä, miten laatu rakentuu laitosteatterin ja vierailevan ryhmän välisessä yhteistyössä. Samassa yhteydessä Tampereen Työväen Teatteri esitteli uuden residenssiohjelmansa. Verkossa lokakuun 5. pävä käytyyn keskusteluun osallistui lähes viisikymmentä esittävien taiteiden toimijaa eri puolita Suomea.
Tampereen Työväen Teatterin ohjelmisto on perinteisesti rakentunut omien tuotantojen varaan, jota on rikastettu yhteistuotannoilla ja vierailuilla. Teatterin johtaja Otso Kautto katsoi, että tämä on asettanut yhteistuotannot automaattisesti toisen tyyppiseen asemaan kuin talon omat tuotannot. ”Olen kahden vuoden ajan yrittänyt pikkuhiljaa päästä kohti tilannetta, jossa yhteistuotannot miellettäisiin selkeästi osaksi pääohjelmistoa. Etteivät ne olisi pelkästään rikastuttaja, vaan tuovat ohjelmistoon keskustelevan lisän” totesi Kautto. ”Etsin jotain sellaista kvaliteettia osaamisen, ajattelun, kirjoittamisen, ilmaisun tai tekotapojen puolesta, jota meillä itsellämme ei ole ja joka samalla haastaa sen, mitä me tehdään.”
Kautolla itsellään on pitkä historia pienryhmätyöskentelyssä, jossa törmäsi jatkuvasti hankaluuteen, miten tehdä yhteistyötä laitosten kanssa. ”Missionani on, miten vapaa kenttä ja laitokset voisivat kohdata toisella tavalla ja miten keinotekoinen vastakkainasettelu voidaan saada purettua.”
Lyhytaikaisella yhteistyöllä ei päästä kovin pitkälle. Kun vierailu, josta todennäköisesti molemmat osapuolet ottavat taloudellisesti jonkin verran takkiin, on päättynyt on tilanne hyvin samanlainen kuin ennen vierailua. ”Kahdessa vuodessa olen ryhtynyt ajattelemaan, että vierailuja ja yhteistuotantoja täytyy olla ehkä vähän vähemmän, mutta enemmän saman porukan kanssa. Pitää hakea pidempiä kaaria, myös sen tähden että yleisö oppisi siihen, mitä joku ryhmä tarkoittaa. Meidän on vaikea myydä koko ajan uusia ryhmiä ja uutta ilmaisua.”
Kautto hahmotti ryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä: ”Ryhmä tuo omaa ilmaisullista panostaan ja haastaa meitä ja pakottaa meitä kehittymään.” Sellaiset yhteistuotannot, joissa teatterin panos ei ole pelkästään tilallinen tai taloudellinen, vaan joissa teatterin henkilökunta on mukana, koetaan myös talon sisällä vahvemmin omiksi tuotannoiksi. ”Silloin myös meidän laadullinen panos on suurin”.
Kautto selitti, että valtionosuutta nauttivan teatterin talous ei ole helppo kuvio. Julkinen avustus kattaa vain TTT:n kiinteät kulut, eli talon pystyssä pitämisen ja vakituisen henkilökunnan palkat. ”Kaikki se, mitä me käytetään vierailupalkkoihin ja muttereihin ansaitaan lipputuloina. Kun me teemme jotain nollabudjetilla, eli sellaista minkä ei tarvitse tuottaa sisään muuta kuin sen mitä siihen on laitettu – ja näin me yleensä ajatellaan yhteistuotannoista – silloin käytännössä kaikki kulut, kuten markkinointikulut, täytyy tienata talon omilla tuotannoilla. — Jos tilanne ajautuu sellaiseksi, että kiinnitetyt näyttelijät tekevät ne esitykset, joiden on pakko tuottaa rahaa ja yhteistuotannoissa tehdään jotain kiinnostavaa ja jännittävää, niin sehän ei ole kauhean reilu tilanne talon näyttelijöitä kohtaan. Että tehkää te massi, niin nämä toiset tulee ja kuluttaa sen.” Kautto haluaisi purkaa tätä kuviota, koska ”kyllä mekin haluamme käynnistää pitkäkestoisia projekteja, joissa workshopataan tekstiä kaksi vuotta ja haetaan uutta ilmaisua. – Tätä yhtälöä on selvästi ollut vaikea säätää.”
Kuinka tanssi ja sirkus näkyy TTT:n ohjelmistossa?
Kauton mukaan TTT:lla on ollut muutaman tanssiteatterin kanssa yhteistyötä ja tulee jatkossakin olemaan. Sirkuspuolella on muutama pidempikestoinen kehittelyprojekti, jotka ovat tulleet freelancereiden kautta. ”En ole lähtenyt etsimään erikseen sirkuksen ja tanssin projekteja, vaan on tullut yhteydenotto sirkuksen tai tanssin tekijöiltä, joka on ollut niin kiinnostava että siihen on halunnut heti tarttua. Tai on tullut ohjaajien kautta ideoita siitä, mitä teokseen tarvitaan. — Hyvä esimerkki on Hamlet rockmusikaalissa Tero Saarinen Companyn osuus, koska se oli merkittävä teoksen ominaislaatuun vaikuttava tekijä ja yksi teoksen lähtökohdista.”
Kautto linjaa ryhmien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä näin: ”En ajattele, että meillä olisi kansallinen tehtävä pitää yllä suomalaisten pienten ryhmien hyvinvointia, vaan ensisijainen tehtävämme on tehdä hirvittävän hyvää teatteria ja siinä ryhmien panos on merkittävä. En koe, että meillä on velvoite yhteistuotantojen tekemiseen, mutta meillä on halu siihen. ”
Kautto on kiinnostunut myös ryhmien pyrkimyksistä kansainvälisyyteen. ”Isolla laitoksella ei ole kovin usein mahdollisuuksia lähteä maailmankiertueelle, koska me ollaan repertuaari, me ollaan kiinni vuoden kierrossamme paikallamme. Silloin rajojen avaamisessa yhteistuotannot ryhmien kanssa tuntuu kaikkein järkevimmältä tavalta. Yhteistuotannot myös Suomen ulkopuolelta.”
Kuitenkaan kansainvälisyys ei ole ratkaiseva kriteeri, vaan ajatuksen koko ja esityksen laatu ovat ensisijaisia. Budjetiltaan kevyemmät yhteistuotannot menevät helpommin läpi. ”Jos budjetti on useita satoja tuhansia, voi riskin ottaminen aiheuttaa epäröintiä. Jos teos on enemmän nollabudjetilla toimiva, silloin uskaltaa ottaa taiteellista riskiä.”
Ohjelmistoa suunnitellaan kolmen vuoden päähän
Suunnittelun aikajänteet ovat suuressa teatterissa pitkiä. Tällä hetkellä TTT:ssä tehdään osin vuoden 2023 ohjelmistoa. ”Vuodelle 2021 on vaikea survoa mitään tässä vaiheessa. Vuotta 2022 kohti on mahdollista vähäsen keskustella, mutta jos todellisesta hyvästä yhteistuotannosta haluaa keskustella, eikä pelkästään pistokeikasta, niin 2023 on se mistä kannattaa alkaa puhumaan.” Ohjelmistoa pitää miettiä myös siltä kannalta, että vierailut eivät syö toistensa tai talon muiden tuotantojen yleisöä.
”Korona on vaikuttanut sillä tavalla, että olemme joutuneet siirtämään kolmea isoa omaa tuotantoa, tai itse asiassa viittä. Se tarkoittaa sitä, että tilaa yhteistuotannoille ja vierialuille on vuoden 2021–22 aikana vähemmän kuin mitä normaalisti olisi. Korona on siis tehnyt aikataulun huomattavasti ahtaammaksi.”
Tällä hetkellä suuri näyttämö pyörii täysillä rajoitetuille katsomoille, mutta sisään tulevan rahan kokonaismäärä on pienempi, jolloin teatterilla on yksinkertaisesti vähemmän rahaa ja ylijäämää, jolla voisi tuottaa jotakin muuta. ”Tämä tulee korjautumaan, sanoisin, että 2022 päästään pikku hiljaa sellaiseen tilanteeseen, jossa voidaan oikeasti laskea, sopia ja pitää kiinni sopimuksista.”
Kun lyödään yhteen suuren laitoksen ja pienten ryhmien toimintaa, syntyy aikataulujen yhteensovittamisessa ongelmia. Pienissä ryhmissä taiteilijoiden on taloudellisista syistä usein pakko ottaa kaikki keikat vastaan, ”mikä aiheuttaa jatkuvasti kummalista säätöä.” Suuri teatteri taas joutuu tekemään aikataulunsa ryhmiä aikaisemmin ja aikataulujen sovittaminen notkeasti on ongelma. ”Teknisesti parhaiten on toimineet muiden VOS-laitosten kanssa tehdyt yhteistuotannot, koska niissä osapuolten käytänteet on samankaltaiset.”
TTT tekee vierailuja ja yhteistuotantoja neljälle näyttämölleen
Tuottaja Heidi Kollanuksen uraan TTT:ssa on mahtunut todella monenlaisia erilaisia yhteistuotantoja ja vierailuita, hyvin monella eri tavalla tuotettuja. Hän alusti puheenvuoronsa vierailun ja yhteistuotannon eroja hahmotellen: ”Vierailu on toisen teatterin tai ryhmän tai jonkun muun instanssin tuottama esitys, jota tullaan esittämään meille yksi tai useampi kerta. TTT:ssä vierailuita tehdään kaikille neljälle näyttämölle. Yhteistuotanto on kahden tai useamman erilaisen teatterin tai ryhmän yhdessä suunnittelema ja yhdessä tuottama teos, jossa jaetaan kustannuksia ja otetaan vastuu suunnittelusta yhdessä. Teos tuotetaan yhdessä ensi-iltaan ja siihen saakka kun sen esityskaari on lopussa.”
TTT:ssä tehdään nykyään enemmänkin yhteistuotantosopimuksia. Yhteistuotannoissa on aina yhteisiä resursseja: suunnittelijoita, näyttelijöitä, tekniikkaa tai ihan rahaa. Teokset suunnitellaan sopiviksi kaikille yhteistyönäyttämöille tai voidaan suunnitella niin, että tuotanto lähtee kiertämään Suomea. Tällä saadaan yleensä esitykselle pitkä elinkaari, joka on yksi hyvä yhteistuotantojen tavoite kustannustehokkuuden lisäksi.
TTT:lle tulee viikoittain sähköpostilla vierailupyyntöjä. ”Teemme vierailuja kaikille näyttämöille, mutta eniten tällä hetkellä vierailuja on TTT-klubilla, jossa on 240-paikkainen katsomo ja esitetään lähinnä keskiviikosta lauantaihin kevyempää tuotantoa. Kellariteatteriin ja TTT-klubille pystymme aika nopealla aikataululla ottamaan vierailuita. Eino Salmelaisen näyttämö ja suuri näyttämö ovat sen verran isoja, että ne vaativat pidemmän aikajänteen. Isolle puolelle tulevat vierailut olisi hyvä tietää vuosi tai puolitoista aikaisemmin.”
Onnistunut prosessi saa osapuolet tyytyväisiksi
Vierailuehdotuksen ensimmäisen yhteydenoton olisi hyvä olla kattava, mutta ei liian pitkä, koska yhteydenottoja tulee useita viikoittain. Viestissä olisi hyvä olla materiaalia, videopätkä, traileri ja napakka esityksen kuvaus sekä tietoa kustannuksista. ”Käymme ehdotuksia läpi yhdessä johtajan ja tuotantosuunnittelijan kanssa ja mietimme, että olisiko meidän mahdollista tarttua siihen, sopisiko se meidän profiiliin ja löytyisikö meiltä yleisöä. Tarvitaan selkeä kuva siitä, mitä tarjotaan, hintoja ja aikatauluehdotus.”
Jotta vierailu ehtii teatterin painotuotteisiin ja verkkoon, sen olisi hyvä olla selvillä vähintään puoli vuotta aikaisemmin. Ryhmällä tulisi olla tarjottavana markkinointimateriaalia teatterin käyttöön.
Eino Salmelaisen näyttämölle tai suurelle näyttämölle tuleva vierailu ei saisi viedä monta päivää teknisesti, koska se tarkoittaa teatterille tulonmenetyksiä, kun omat esitykset siirtyvät näyttämöltä pois. Vierailuissa olisi hyvä olla sellainen tekniikka, joka saadaan rakennettua päivässä, enintään kahdessa. Olisi hyvä, että vierailevat esitykset on suunniteltu kiertäviksi.
Hyvin tärkeä osa vierailuja on sopimus. Sopimuksessa sovitaan mahdollisimman kattavasti yksityiskohdat ja sitten lyödään lukkoon aikataulut. Peruutussäännöt ovat myös tärkeitä, mikä on huomattu nyt koronan myötä. Mitä tarkemmin kaikki on sovittu, sen jouhevammin kaikki menee.
TTT tekee vierailuja erilaisilla sopimuksilla, joko kiinteällä hinnalla, jaetuilla lipputuloilla tai niin että teatteri saa takuusumman ja loput jaetaan. ”Tämä on sovittavissa ja riippuu siitä, millainen esitys on kyseessä.”
Vierailusta tarvitaan ajoissa kattava raideri. TTT:n joka osastolla on vastuuhenkilö, joka hoitaa vierailun tarpeita ja valmistelee sen. Kun vieraileva ryhmä tulee teatteriin, ottaa vastuuhenkilö kopin kaikesta tiedonkulusta ja houstaamisesta teatterissa. Myös vierailevalla ryhmällä olisi hyvä olla yksi vastuuhenkilö.
TTT järjestää majoitukset, jos niin on sovittu. ”Meidän tekniikkamme on hyvin sitoutunutta. Olemme saaneet paljon kiitosta siitä, että täällä asiat tapahtuvat jouhevasti, kunhan tiedot ja aikataulut pitävät. – Kun esitys on myynyt hyvin, yleisö on löytänyt sen, me ja ryhmä olemme tyytyväisiä, niin siitähän sitä laatua tulee.”
Miten vierailut ja yhteistuotannot löytävät yleisönsä?
Kautto tarttui kysymykseen yleisöpohjan laajentamisesta ja kertoi esimerkkinä Red Nose Companyn klovniesityksistä, joita oli suunniteltu tehtäväksi useampia peräjälkeen. ”Huomasimme, että emme saa niitä myydyksi ihan niin kuin pitäisi, jolloin ne hajotettiin kahteen jaksoon”, jotta viidakkorummulla oli aikaa toimia. ”Meidän täytyi rakentaa markkinointi niin, että Red Nose Companylle luodaan oma yleisönsä ensin. Nyt tilanne alkaa olla siinä pisteessä, että seuraavien juttujen kanssa meillä on jo vähän parempi etukeno.”
Koronaepidemian vuoksi ryhmämyynti on nyt hiljaista ja suuri näyttämö täyttyy yksittäin liikkuvista ihmisistä. He ovat myös yhteistuotantojen potentiaalisimpia katsojia. ”Tässä tilanteessa meille on kasvamassa yleisöpohja, jolle erilaisten ilmaisujälkien myyminen on mahdollista.” Pitkät kaaret saman ryhmän kanssa ovat tarpeen, jotta paikallinen katsoja oppii tunnistamaan ryhmän. On tärkeää, että viestintä on rehellistä eikä esitystä yritetä myydä ihmisille, jotka todennäköisesti tulevat pettymään. Yhteistuotannoille on olemassa tuotannosta riippuen omaa yleisöään, jota yritämme rakentaa.
Heidi Kollanus täydensi, että TTT:ssa on ollut myös sellaisia yhteistuotantoja, jotka ovat menneet monta näytäntökautta loppuunmyytyinä sekä loppuunmyytyjä vierailuja, esimerkiksi lastennäytelmiä. Riippuu joskus esityksestä ja joskus siitä, kuka siinä esiintyy, miten yleisö löytää sen. Tampereella on ollut hankala löytää yleisöä kokeelliseen teatteriin, mutta TTT tekee yhteistyötä mm. Tampereen yliopiston kanssa uusien yleisöjen löytämiseksi.
”Kun tehdään yhteistyötä useamman kerran, kasvaa luottamus. Se mahdollistaa uusia avauksia”
Oblivian toiminnanjohtaja Jenny Nordlund piti puheenvuoron vierailevan ryhmän näkökulmasta laadukkaaseen yhteistyöhön. ”Ajattelen, että laatu on vähän niin kun onni. Se tulee sivutuotteena.”
Nordlund avasi ensin Oblivian historiaa, johon liittyi pitkäaikainen yhteistyökuvio Kiasma-teatterin kanssa vuosina 2008–10, jolloin tehtiin trilogia Entertainment Island. ”Se oli Oblivialle sekä kotimainen että kansainvälinen läpimurto, missä yhteistyö Kiasma-teatterin kanssa oli selkänoja tai ponnahduslauta.”
Laadukkaan yhteistyön esimerkkinä Nordlund kertoi Oblivian yhteistyöstä stuttgartilaisen Theater Rampen kanssa: ”Siinä oli unelma-alku. He ottivat yhteyttä kysyen, haluaisitteko tehdä meille yhteistuotannon. Olemme seuranneet työtänne vuosia ja haluaisimme yhteistuottaa.” Rampe on teatteri, jossa ei ole omaa ensemblea. Se on keskikokoinen tuotantotalo Saksassa. ”Teimme yhdessä teoksen Nature Theatre of Oblivia vuonna 2017 ja halusimme jatkaa heidän kanssaan. Ehdotimme musiikkiteatteriesitystä ja he ehdottivat yhteistyötä paikallisen uuden musiikin festivaalin kanssa. Festivaali puolestaan ehdotti meille säveltäjää etsiessämme saksalaista nykysäveltäjää.” Näin sai alkunsa yhteistuotanto Verdrängen Verdrängen Verdrängen, joka oli tänä keväänä ensi-illassa Saksassa, lokakuussa Espoossa ja ensi vuonna se nähdään myös Tampereen Työväen Teatterissa, jos korona suo.
”Musiikkiteatteriavaus Saksassa mahdollisti meille sen, että meidän valittiin NOperas!-projektiin, jossa tuotamme Theater Bremeniin ja Oper Wuppertaliin musiikkiteatteriteoksen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman yhteistyökuviotamme Rampen kanssa.”
”Kun mietin yhteistyötämme Rampen kanssa”, jatkoi Nordlund, ”löysin laatua luovat tekijät: sitoutuneisuus, läsnäolo, kunnioitus ja jatkuvuus. Nämä ovat sekä asenne että konkreettisia tekoja.”
”Laatu on samaa kuin merkityksellisyys ja mielekkyys. Tällä hetkellä tuntuu, että kentällä on halu kohti merkityksellisempää työntekoa, pois pistokeikoista.
Sitoutuneisuus on sitä, että olemme samalla puolella ja haluamme molemmat osapuolet tehdä teoksen. Kumpikaan ei tule valmiiseen pöytään. Ryhmäkään ei oleta, että teatteri tekee kaiken ja kysyy, että miksi täällä ei ole yleisöä. Molemmat puolet ovat aktiivisia. Sitoutuneisuus näkyy myös panostuksena, konkreettisena rahana, aikana ja keskittymisenä.
Läsnäolo on sitä, että se lyhyt aika kun tavataan ja puhutaan, keskitytään yhteistyöhön eikä puhuta muista asioista. Se aika kun ollaan, niin ollaan läsnä. Läsnäolo voi myös olla konkreettista, kuten residenssissä. Kun asutaan ja työskennellään jossain kaupungissa, tutustutaan siihen kaupunkiin ja tiedetään mihin ja kenelle tehdään. Se lisää laatua ja työstä tulee merkityksellisempää. Kun harjoitusaikana ollaan jossain kaupungissa, siitä jää myös jälki teokseen.
Keskinäinen kunnioitus näkyy läsnäolona ja fokusoitumisena tekemiseen sekä siinä, että ryhmä haluaa ymmärtää missä on ja keille tekee ja siinä, että talo arvostaa ryhmää. Se näkyy kykynä löytää yhteinen intressi: Me halutaan tuoda tämä teos tähän kaupunkiin tälle näyttämölle, koska… Ja että intressi myös jaetaan. Vastakaiun saaminen teoksen sisällölle saa aikaan innostusta. Kun joku osoittaa kiinnostusta omaa työtä kohtaan, niin itsekin innostuu.
Kun ryhmä vierailee talossa monta kertaa, löytää yleisö esityksen joka kerta paremmin ja ryhmän suhde syvenee sekä näyttämöön että kaupunkiin. Kun ollaan ajoissa liikkeellä, voidaan esitys nivoa osaksi kokonaisuuksia. Voidaan hankkia osatuottajia ja ehditään hakea rahoitusta. Jatkuvuus mahdollistaa kehittymisen ja oppimisen siitä, mitä voimme ensi kerralla tehdä toisin. Kun tehdään yhteistyötä useamman kerran, kasvaa luottamus ja se mahdollistaa uusia avauksia.
Kommunikaatio on tärkeää, se että raiderit on kunnossa ja että omat tarpeet ilmaistaan selkeästi.”
Yhteistyökuvioiden merkitys on ollut Oblivialle keskeinen. ”Se on mahdollistanut työnteon, kehittymisen ja verkottumisen. Kun tekee yhteistuotantoa, tulevat talojen verkostot ryhmän ulottuville. Siitä on mahdollisuus jatkaa eteenpäin. Yhteistyö tuo myös rauhaa, kun tiedetään, että mennään seuraavat viisi vuotta näiden kanssa eteenpäin.”
Mitä tarvitaan, jotta vierailuista tulisi mielekäs ja innostava osa talon toimintaa?
Kautto kommentoi Nordlundin puheenvuoroa: ”Juuri noiden asioiden äärellä olemme, kun mietimme miten yhteistyö muuttuu laadukkaaksi. Se oli mielestäni tosi tarkka analyysi.” Nordlundin esittämään kysymykseen ”Mitä tarvitaan, jotta vierailuista tulisi mielekäs ja innostava osa talon toimintaa? (nyt vaikuttaa siltä, että usein vierailu jää talon omien tuotantojen jalkoihin)”, Kautto totesi, että se on asia, jota pitää työstää vierailu ja yhteistuotanto kerrallaan eteenpäin. ”Olemme siinä oikealla suunnalla. Mitä enemmän on yhteistuotantoja, joissa on mukana myös taiteellista yhteistuotantoa, sen vahvemmin talon oma henkilökunta näkee sen osana talon omaa toimintaa. — Siinä vaiheessa kun yhteistuotannot eivät ole oman virallisen tuotantolinjan ulkopuolisia juttuja, vaan näemme ne osana meidän kokonaisuutta, pääsemme tässäkin eteenpäin.”
Taiteellisen yhteistyön ei aina tarvitse olla yhdessä tekemistä lavalla, vaikka yhdessä työn tekeminen onkin yleensä paras tapa tutustua, huomioi Kautto. ”Taiteellinen yhteistuotanto voi olla myös koulutustoimintaa. Esimerkiksi kiinnostavan kieliopin luoneen ryhmän vierailuun voi liittyä merkittävä päätä avaava koulutus talon omalle henkilökunnalle.”
Kollanus jatkoi, että yhteistuotannoissa on tärkeää, että talon henkilökunta pääsee osallistumaan jo suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa ja käy katsomassa ensi-illan, jos se on jossain muualla kuin omassa talossa. ”Kuten jo aiemmin todettu, jatkuvuus tarkoittaa sitä, että ryhmä tulee tunnetuksi kaupungissa, ja täällä talon sisällä sekä ryhmä että tekotapa. Markkinoinnissa on tietysti myös eri resurssit käytettävissä, jos on kyse yksittäisestä vierailusta tai yhteistuotannosta.”
Vierailun viestintä kannattaa suunnitella yhteistyönä ryhmän ja teatterin välillä
Tiedottaja Sari Andersson kertoi tehneensä TTT:n viestintää 16 vuoden ajan: ”Alkuaikoina tiedotteita laitettiin faksilla menemään toimittajille ja nyt ollaan aivan täysin erilaisessa maailmassa. Tänä vuonna olemme joutuneet monia asioita miettimään uudestaan, johtuen koronatilanteesta.”
Viestintä ja markkinointi kulkevat käsikädessä ja osin sekaisin. ”Viestinnästä on kyse, kun mietitään minkälainen vaikutus halutaan saada aikaan tavoitellussa yleisössä, oli se sitten media tai asiakkaat. Viestinnässä puhutaan ansaitusta näkyvyydestä, jossa ei välttämättä tarvitse käyttää rahaa, vaan resurssi löytyy talon omista kanavista ja toimintatavoista. Markkinoinnin tavoitteena on myynti. Se on näkyvyyttä, mikä maksetaan. Keskityn pääasiassa ansaittuun näkyvyyteen ja omien kanavien käyttöön näkyvyyden saamisessa.”
TTT:ssa on kaksi tiedottajaa ja kaksi graafikkoa. Tiedottajilla on viestinnällinen projektivastuu vierailuteoksista. ”Koko talon viestinnän lisäksi vastuullani ovat erityisesti suuri näyttämö ja kellariteatteri. Kollegani Mika Kauhanen hoitaa Eino Salmelaisen näyttämöä ja TTT-klubia.” Teatterin viestintää ja markkinointia johtaa teatterin johtaja. Suuren näyttämön ja kellariteatterin aikajänne ja katsomotavoitteet ovat erilaiset. Suuralla näyttämöllä normaalioloissa katsojamäärä on noin 800 ja kellariteatterissa 160. Eino Salmelaisella on noin 400 katsojapaikkaa ja TTT-klubilla 240.
Tampere on teatterikaupunki, jossa on kolme VOS-puheteatteria. Tampereen Työväen Teatteri on ainoa pääkaupunkiseudun ulkopuolinen kansallisnäyttämö ja alueellaan markkinajohtaja. Lisäksi Tampereella toimii yli 10 erilaista teatteriryhmää tanssiteattereista lasten ja nuorten teatteriin, joiden joukossa myös kolme VOS-teatteria. Kilpailu on kovaa ja huomion saaminen vaatii ankaraa työtä, jotta yksittäinen tuotanto erottuu isosta tarjonnasta. Ennen jaettiin paperisia esitteitä kadulla. Nykyisin joutuu käyttämään aiempaa moninaisempia keinoja huomion saamiseksi. Suunnittelun merkitys korostuu koko ajan, mutta sen rinnalla myös kyky reagoida nopeasti ympäristön tuottamiin muutoksiin.
Teatterin viestintävuosi kulkee syyskaudesta kevätkauteen. Markkinointi ja viestintä jakautuu kahteen tasoon: Huolehdimme teatterin brändiviestinnästä ja luomme mielikuvaa koko teatterista. Sen rinnalla mietitään jokaiselle tuotannolle omaleimainen viestintä ja markkinointi.
”Tänä syksynä meillä on 11 ensi-iltaa elokuun loppupuolelta lokakuulle, ja jokaiselle niistä suunnitellaan oma markkinointinsa.” Yksittäisen tuotannon elinkaaren voi jakaa kolmeen osaan: lanseerausvaihe, ensi-ilta ja jälkihoito, eli miten ylläpidetään sitä, että esitys voi jatkaa ohjelmistossa mahdollisimman pitkään ja tavoittaa katsojansa.
TTT:lla on hyvä maine ja hyvät suhteet ulkoisiin sidosryhmiin, kuten mediaan ja asiakkaisiin. Tämä tukee myös vierailijaa ja yhteistyöryhmää. Teatterin kanavien kautta voi saavuttaa isoja joukkoja: Facebookissa on noin 20 000 seuraajaa, Instagramissa 10 000, lisäksi teatterilla on YouTube- ja Twitter-kanavat. Uutiskirje tavoittaa 20 0000 tilaajaa ja kotisivulla käy kymmeniä tuhansia kävijöitä viikoittain. Aplodin painos on 215 000 ja tämän lisäksi on teatterin omat esitteet. Volyymit on suuria.
Miten päästään kohti laatua ja rakennetaan vierailun viestintää?
”Tärkein asia on, että tunnemme toisemme mahdollisimman hyvin. Keskusteluyhteys olisi hyvä avata ajoissa ja suoraan tekijöiden kesken”, tähdensi Andersson. Vierailijan kannattaa ottaa yhteyttä teatterin viestintään ja markkinointiin myös aivan suoraan. ”Otso jo viittasikin rehellisyyteen ja sitä olemme työstäneet viime vuosina viestinnässä ja markkinoinnissa. Totesimme, että rehellisyys on ainoa tapa tavoittaa oikea kohderyhmä, ja se on meidän ensisijainen tavoite kaikessa tekemisessä.” Usein saattaa käydä niin, että puhutaan vaan hyvitä asioista ja unohdetaan puhua mahdollisista uhista ja riskeistä tai aiemmista epäonnistumisista. ”Jos kaikki avataan mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, niitä päästään työstämään. Yksi keskeinen tekijä itselläni viestinnässä on riskianalyysi. On hyvä hahmottaa sitä, mitä ennakoimatonta on mahdollista sattua.”
Andersson pitää keskustelua talon ulkopuolelta tulevien tekijöiden kanssa hedelmällisenä, koska siinä oppii myös omasta tekemisestä ja kehitystarpeista. Toisaalta, ”minulta voi saada myös hyviä vinkkejä siihen miten omaa viestinnällistä tekemistä voi kehittää pidemmällä aikajänteellä, ei pelkästään sen tuotannon suhteen, mitä nyt ollaan tekemässä. Minä paikallisena toimijana tunnen oman alueeni, mutta jossain toisessa kaupungissa on voinut olla erilaisia kokemuksia, jotka hyödyttävät meidän tekemistä Tampereella. Vuorovaikutus on tärkeää.”
Jokaiselle tuotannolle halutaan luoda omanlainen muista erottuva identiteettinsä. ”Jokaista tuotantoa katsotaan ikään kuin persoonana ja mietitään, millä äänensävyllä tuotannosta puhutaan. Voiko siitä puhua hauskasti, vakavasti, rouheasti, pitääkö vetää överiksi, voiko olla rohkea, voiko olla ylirohkea, miten paljon voi testailla.” Tämä vaikuttaa siihen, minkälaista materiaalia tuotannosta voi laittaa jakeluun.
Rehelliseen viestintään liittyy myös rehellinen mielikuva katsojasta. Tutkimusten mukaan TTT:n vakikatsoja on yli 50-vuotias, toimihenkilö ja nainen. Mitä oletamme tällaisen katsojan olevan? Kun käsityksiä vähän pöllyttää, vaikkapa siitä minkälaisia ovat vanhukset ovat, huomaa että oma mielikuva saattaa perustua 20 vuoden takaiseen mielikuvaan, eikä vastaakaan sitä, mitä kohderyhmä tosiasiassa tänä päivänä on. ”Tähän liittyy myös se suuri katsojakunnan muutos, joka TTT:ssa on tapahtunut tämän vuoden aikana. Kun Otso sanoi, että ryhmät eivät tällä hetkellä liiku, niin olemme ryhtyneet näkemään entistä enemmän vaivaa, jotta tavoitamme yksittäiset katsojat ja yhä nuoremmat katsojat. Sekin haastaa meidät puhumaan eri tavalla. Aikaisemmin puhetapa oli hyvin turvallisuushakuinen. Nyt uskotaan siihen, että teatteri voi näitäkin rajoja vähän kokeilla. Teatterin tehtävä on olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä ja tämän täytyy näkyä myös viestinnässä.”
Mitä talo tarvitsee vierailijalta, jotta osaa puhua esityksestä oikein ja varmistaa laadukkaan viestinnän?
Viestinnän tärkeimmät kohderyhmät ovat katsojat ja pressi. Kummallekin ryhmälle voisi rakentaa myyjiä varten oman infopaketin, jossa vastataan uutisen mallilla kysymyksiin mitä, missä, milloin, miksi, kuka. Helppo tapa selittää katsojalle, että mistä on kyse. Pressille lisäksi vähän laajempi kuvaus siitä, mikä ryhmä on kyseessä, minkälaisia aiempia meriittejä sillä on. Kaikki tämä auttaa tavoittamaan paremmin kohderyhmät. Nämä ovat pohjatyötä, jonka voi tehdä ennen kuin tulee teatteriin.
Kun ollaan jo teatterissa, tulee kyseeseen erilaisten materiaalien tuottaminen koko harjoitusprosessin aikana, esimerkiksi somekuvaa treeneistä, videoita jne. Tehdään teatterin kanavissa tiettäväksi, että ryhmä on tullut kaupunkiin ja nyt työstetään teosta ja kohta koittaa ensi-ilta. Voi tarjota kirjoitusta blogiin tai päästä vieraaksi talon podcastiin. ”TTT:n podcast-lähetykset käynnistyvät syksyn aikana. Kaikessa tässä on tosi tärkeää, että nämä suunnitellaan hyvissä ajoin ennakkoon niin pitkälle kun se on mahdollista.” Omaa materiaalia on hyvä olla mahdollisimman paljon, mutta teatterikin voi auttaa materiaalin tuottamisessa.
Media seuraa tarkkaan TTT:a, joka on sekä paikallinen että valtakunnallinen toimija. Tampereen päämedia on Aamulehti, joka tekee nykyisin paljon yhteistyötä Helsingin Sanomien kanssa Sanoman ostettua Aamulehden keväällä 2020. Muita paikallisia medioita ovat kaupunkilehti Tamperelainen, Yle Tampere ja kolme paikallisradiota. Kaupunkialueen ulkopuolella on useita pieniä paikallislehtiä. Verkkolehti kulttuuritoimitus.fi:tä tekee 50 kulttuurista kiinnostunutta toimittajaa. ”Mediakontaktointia kannattaa tehdä yhteistyössä, eli teatterille kannattaa vinkata kaikki omat pitkäaikaiset mediasuhteet, jolloin me voidaan heidänkin kauttaan saada yhdessä näkyvyyttä aikaan.”
Vastaanottavan teatterin on hyvä tuntea vieraileva tuotanto tarkkaan, jotta uutiskärkiä voidaan miettiä yhdessä ja nostaa teosta medialle kiinnostavaksi. ”Median lisäksi kannattaa muistaa kaikki mahdolliset bloggarit ja somevaikuttajat, jotka kannattaa huomioida ensi-iltalistaa viilatessa.”
Kautto jatkoi pohdintaa rehellisyydestä: ”Tärkeintä itselleni on, että löydämme oikeita yleisöjä per juttu ja myös se, että estämme pettymyksiä. Ihminen, joka saadaan vähän väärin oletuksin tulemaan, on sijoittanut rahaa ja aikaa ja sitten pettyy, niin siinä menee tosi pitkään ennen kuin hän tulee uudelleen. — Meidän lippukassat alkavat olla tässä aika hyviä, ne eivät yritä väkisin myydä sellaista, mistä tulee pettymyksiä. — Tämä keskustelu menee helposti niin päin, että yhteistuotannot olisivat niitä vaikeita, hankalia ja elitistisempiä, mutta se ei suinkaan aina mene niin. Kuten Heidi hyvin korjasi, meillä on vierailuja ja yhteistuotantoja, jotka ovat pyörineet sata kertaa. Se on juttukohtaista.”
Tanssin tiedotuskeskuksen projektipäällikkö Riitta Aittokallio totesi, että kuultu tietopaketti toimii hyvin myös pienen ryhmän omassa viestinnässä. ”Pidin ajatuksesta, että olisi hyvä pöyhiä käsityksiä omista katsojista ja ikään sidotuista oletuksista, että mitä minkäkin ikäinen ihminen haluaa nähdä. Oman katsojan tunnistamiseen olisi hyvä pysähtyä.”
Kautto: ”Jos katson Hamlet rockmusikaalin yleisöä, siellä on sekä nuorta ja keski-ikäistä, mutta siellä on myös tanakasti svengaavia vanhuksia. Jos ajatelleen 70+ ihmisiä, niin he ovat se sukupolvi, joka toi rock and rollin, vapaan seksin ja huumeet tähän maahan. Heidän ei tarvitse ryhtyä yhtäkkiä vanhoina katsomaan sitä, mitä heidän vanhempansa ovat katsoneet.”
TTT:n residenssiohjelman haku on avoinna marraskuun loppuun asti
Kautto kertoi TTT:n uuden residenssiohjelman taustoista. Häntä alkoi ärsyttää se, että kesällä ja loma-aikoina oli neljä näyttämöä tyhjänä. Hän pohti, että pienellä ponnistuksella voisi rakentaa tilanteen, jossa niitä voisi käyttää sillä ajatuksella ettei muita vaatimuksia ole, kuin että lähtökohta, idea, on riittävän kiinnostava.
”Loppupeleissä minä teen ratkaisun siitä, mikä minusta on kiinnostavaa. Mutta yritän valita myös sellaisia, jotka herättää uteliaisuutta sen kautta, että ohoh, mitä tämä voisi olla, että onpa mahdoton idea, enpä ikinä itse osaisi tehdä tällaista enkä tiedä onko tämä edes mahdollista, joten tätä kannattaa kokeilla.”
Residenssi-ohjelmassa tarjotaan majoitus, harjoitustilat ja mahdollisesti pikkuisen tuotantorahaa. Residenssijakson aikana tehdään joko valmis esitys tai jonkin asteinen demonstraatio, mieluiten valmis esitys, joka esimerkiksi kesäresidenssin kyseessä ollessa saa heti alkusyksystä ensi-iltansa ja tietyn määrän esityksiä osana TTT:n ohjelmistoa. Sen jälkeen esitys jää ryhmälle. ”Tämä on parempaa resurssien käyttämistä, kuin mitä meillä nyt on.”
Residenssiohjelma on tarkoitettu vapaan kentän ryhmille, sekä vakiintuneille ryhmille että jonkun uuden teoksen äärelle kerääntyville työryhmille.
”Pelkään, että hakemuksia tulee ihan hirveästi. Voimme ottaa enintään 1–2 teosta vuodessa. Meillä on Business Finlandin tuki ensimmäisille kahdelle vuodelle. Samalla kuin teemme hanketta tutkimme, että miten sitä pitäisi tehdä.”
”Residenssitoiminta voi olla voimakkaimmin kehitettävä alue ryhmien ja VOS-laitosten välisessä yhteistyössä. Yhteistuotantojen määrä ei voi loputtomasti kasvaa, koska yleisöä ei tule loputtomasti lisää. Kokonaismäärä esityksiä ei tule valtavasti maassamme kasvamaan, se voi kasvaa vain soveltavan teatterin ja kansainvälisen toiminnan kautta. Muuten alamme olla aika isoissa katsojamäärissä jo. Katsojat tulevat vain jakautumaan eri tavalla. Siinä työssä luulen, että residenssitoiminta voi olla muualla hyväksi havaittu menetelmä tehdä jatkumoa ja antaa tilaa äänille, joiden on vaikea päästä ulos nyt.”
”En lähde jahtaamaan valmista tuotetta, vaan huomio on ilmaisussa. Huomiota on jonkin verran kansainvälisen kunnianhimon laadussa. Se, että kierretään ympäri maailmaa ei ole itseisarvo, se on ryhmien oma valinta, jossa on riskinsä ja hintansa, mutta se että tähdätään sellaiseen laatuun, joka on sitä parasta kansainvälistä, niin se on oleellinen asia.”
Haku on auki marraskuun loppuun asti. Sen jälkeen jo tämän vuoden aikana valitaan ne, jotka ovat sekä kiinnostavia että mahdollisia. ”Totta kai tietty pienimuotoisuus toteutuksessa ja suurimuotoisuus ideassa on helpompi meille. Meillä olisi ollut normaalioloissa laittaa tähän vähän enemmän resursseja, mutta nyt kun se ei ole tilanne, niin joudumme aloittamaan matalammalla profiililla.”
Tilojen lisäksi on tarjolla teknistä henkilökuntaa. Mitä muuta teiltä tulee? ”Joissakin tapauksissa jotain pientä tuotannollista apua ja tiedottamiseen ja markkinointiin apua. Rakennusaikaa lavastamoon tai puvustamoon ei voida resurssoida ainakaan alkuvaiheissa, mutta puvustosta voi saada apua koska siellä on isot varastot. Mutta kuten Jenny Nordlund sanoi hyvin, niin tarpeet täytyy artikuloida selkeästi ja rehellisesti. Mitä halutaan parhaassa mahdollisessa tilanteessa ja että onko säätövaraa. Tärkein valintakritieeri on kuitenkin idea. Sitten muusta voi keskustella.”
Nyt voi hakea sekä kesälle 2021 että kesälle 2022. Residenssin normaalikesto on kuukausi. On myös mahdollista sijoittaa residenssi kahteen jaksoon tai kahdelle kesälle. Residenssihanke ei ole perinteinen yhteistuotanto, vaan residenssiin jaettava irtoraha on pientä. Esityskaudesta TTT:ssä maksetaan korvaus.
Lue lisää TTT:n residenssiohjelmasta ja katso hakuohjeet: https://sirkusinfo.fi/2020/10/haku-avoinna-tampereen-tyovaen-teatterin-residenssiin-kesakaudelle-2021-ja-2022/
Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten Kohti uusia näyttämöitä -hanke tarjoaa keskusteluja, työpajoja ja verkostoitumistilaisuuksia, joissa tuodaan yhteen esittävien taiteiden vierailutoiminnasta kiinnostuneita ja vierailujen potentiaalisia vastaanottajia tiedon jakamisen ja yhdessä oppimisen äärelle.
Kohti uusia näyttämöitä koostuu neljästä eri sisältöisestä seminaarista ja kahdesta pitchaustilaisuudesta, jotka järjestetään tilanteen mukaan joko webinaareina tai eri puolilla Suomea vuosina 2020 ja 2021. Tukea hankkeelle on saatu Jenny ja Antti Wihurin Säätiöltä.